Viha ja rakkaus vastakkain kun iskee...

Pojat nukahtivat juuri. Empun pinniksestä kuuluu suorastaan miehekäs kuorsaus, Leksa tuhisee omassaan kuin jättikokoinen siili.
Minä makaan sängyllä ja yritän itkeä äänettömästi etten herättäisi poikia.
Ahdistus, pelko, viha, rakkaus, katkeruus, suru... Miten paljon tunteita voikaan velloa mielessä yhtä aikaa.
Luottamus on petetty, tämä avioliitto ei koskaan enää ole sama kuin ennen.
Lähteä vai jäädä, puoli vuotta aikaa miettiä. Toistaiseksi jään, haluan katsoa kaikki kortit ennen kuin teen mitään lopullista. Paljon on rikki, kaikkea ei saa ikinä korjattua. Mutta jotain ehkä saa. Ja ehkä on myös mahdollista rakentaa jotain uutta. Aika näyttää.