Pojat nukahtivat juuri. Empun pinniksestä kuuluu suorastaan miehekäs kuorsaus, Leksa tuhisee omassaan kuin jättikokoinen siili.
Minä makaan sängyllä ja yritän itkeä äänettömästi etten herättäisi poikia.
Ahdistus, pelko, viha, rakkaus, katkeruus, suru... Miten paljon tunteita voikaan velloa mielessä yhtä aikaa.
Luottamus on petetty, tämä avioliitto ei koskaan enää ole sama kuin ennen.
Lähteä vai jäädä, puoli vuotta aikaa miettiä. Toistaiseksi jään, haluan katsoa kaikki kortit ennen kuin teen mitään lopullista. Paljon on rikki, kaikkea ei saa ikinä korjattua. Mutta jotain ehkä saa. Ja ehkä on myös mahdollista rakentaa jotain uutta. Aika näyttää.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
maanantai 16. joulukuuta 2013
Meidän päivä
Kotiuduttiin poikien kanssa eilen mummolasta (mun vanhempien luota), ja nyt sain viimein siirrettyä kamerasta koneelle kuvat meidän perjantain puuhasteluista. Seuraa siis postaus meidän tavallisesta arkipäivästä.
Klo 3.45 Emppu alkaa kitistä nälkäänsä. Käyn yläkerrassa lämmittämässä maitopullot ja tulen takaisin makuuhuoneeseen ruokkimaan pienen kitisijän. Syönnin jälkeen röyhtäytys ja palautus pinnasänkyyn, poju nukahtaa saman tien.
Herättelen Leksankin syömään, ukkeli tyhjentää maitopullon silmät ummessa, röyhtäisee ja pääsee jatkamaan uniaan pinniksessä. En jaksa lähteä viemään tuttipulloja yläkertaan vaan kiskon peiton korville ja toivon ettei ennen aamua ole kovin montaa herätystä.
Klo 6.10 Emppu kitisee taas. Nostan pudonneen tutin takaisin pikkumiehen suuhun ja annan unirätin käteen. Tämän enempää hyssyttelyä ei onneksi vaadita, Emppu pistää silmät kiinni ja nukahtaa.
Klo 7.15 Empun pinnasängystä alkaa kuulua pirteää jokeltelua.
Toivotan hyvät huomenet hyväntuuliselle pojalle ja menen käymään vessassa. Napsautan samalla illalla täyttämäni pyykkikoneen päälle. Päästän koiran takapihalle aamupissalle ja otan poikien vaatteet ja vaipat valmiiksi esille. Leksa nukkuu edelleen, joten nostan vain Empun meidän sängylle vaipan ja vaatteiden vaihtoon.
Syötän pojat sittereihin, kipollinen sosetta hujahtaa pieniin massuihin alta aikayksikön. Sen jälkeen lämmitän maitopullot ja syötän ensin Empun ja sitten Leksan. Empun massuun ei paljon maitoa enää mahdukaan, Leksa sen sijaan kiskoo napaansa koko 120 ml:n annoksen.
Syönnin jälkeen vaihdan vaipat molemmille. Pojat saavat taas viihtyä keskenään lattialla hetken, puen itselleni ulkovaatteet päälle ja tulen sitten pukemaan pojat. Mummon neulomat villapuvut alle ja fleecehaalarit päälle, lisäksi kypärämyssyt, villasukat ja lapaset.
12.00 Koko konkkaronkka on lähtövalmiina, pojat vaunuihin, koira hihnaan ja ulos.
Tehdään suht pitkä lenkki, tulomatkalla poiketaan kaupassa hakemassa mehua äiskälle ja soseita pojille. Muistetaan myös tipauttaa joulukortit postilaatikkoon, useampana päivänä ovat unohtuneet vaunujen tavarakoriin...
13.00 Tullaan takaisin kotiin, laitan itkuhälyttimen toiseen vaunukoppaan ja jätän pojat ulkokuistille jatkamaan päiväuniaan. Käyn kylppärissä ripustamassa pyykit kuivumaan ja kellahdan sitten yläkerran makkarin vuodesohvalle torkkumaan.
15.30 Itkuhälytin kertoo, että vaunuissa ollaan hereillä. Kiskon vaunut eteiseen ja pojat hiljenevät. Ilmeisesti naapuritalon leikkipaikalta kuulunut meteli sai heräämään, nyt molemmista vaunukopista kuuluu vain tasainen tuhina.
Annan tuhisijoiden jatkaa vielä uniaan, tyhjennän tiskikoneen ja laitan maitopullot valmiiksi odottamaan poikien heräämistä.
16.00 Leksa herää. Riisun ulkovaatteet pois, lämmitän maidon ja otan pienen miehen sohvalle syliin syömään. Syönnin jälkeen höpötellään hetki sohvalla ihan kahdestaan, Leksalla riittää juttua.
Eemelin kopasta alkaa kuulua ähinää, joten laitan Leksan sitteriin ja haen Empun vuorostaan ruokailemaan. Kun molemmat pojat on ruokittu vaihdan vaipat ja asetutaan taas lattialle peittojen päälle leikkimään ja seurustelemaan. Sivusilmällä katson telkkarista Sydämen asialla ja Emmerdalea.
18.30 Pojat alkavat taas olla hieman väsyneen oloisia. Leksa nukahtaakin melkein heti sitteriinsä, Emppu kiukuttelee hetken, mutta nukahtaa kun saa torkkupeiton ja unirätin.
Poikien nukkuessa laittelen valmiiksi iltavellipullot ja maitopullot yösyötölle ja seuraavalle aamulle.
19.15 Äitiii! Nälkäää!!! Lämmitän mikrossa 1,5 desiä maitoa ja sotken sen Muksun kaurapuurojauheeseen. Sekaan puoli purkillista vadelma-ruusunmarjasosetta.
Poikien mielestä ihan superhyvää, olo on kuin lintuemolla kun kaksi nälkäistä poikasta odottaa suu ammollaan puurolusikkaa. Puurokuppi tyhjenee ja siirrän pojat sittereistä lattialle. Jutellaan ja leikitään, pojat nauraa räkättävät kun äiti päristelee ja kutittaa kyljistä.
21.00 Vien pojat ja lämmitetyt vellipullot alakertaan. Koira pääsee takapihalle iltapissille. Käytän poitsut kylppärissä käsien ja naaman pesulla. Vaihdetaan vaipat ja puetaan yöpuvut päälle. Otan molemmat pojat syliini imetystyynyn päälle syömään iltavellin.
21.30 Vellit on syöty, röyhtäytän pojat ja nostan omiin sänkyihinsä. Istun itse meidän sängyn reunalla, selailen kännykällä facebookia ja luen blogeja. Välillä laitan pojille tutteja takaisin suuhun, tarvittaessa silittelen ja rauhoittelen.
22.00 Ukkelit unten mailla. Molemmista sängyistä kuuluu rauhallinen tuhina, joten lähden yläkertaan iltapalalle. Koiran kanssa katsotaan vielä hetki telkkaria ennen kuin ruvetaan itsekin nukkumaan.
Klo 3.45 Emppu alkaa kitistä nälkäänsä. Käyn yläkerrassa lämmittämässä maitopullot ja tulen takaisin makuuhuoneeseen ruokkimaan pienen kitisijän. Syönnin jälkeen röyhtäytys ja palautus pinnasänkyyn, poju nukahtaa saman tien.
Herättelen Leksankin syömään, ukkeli tyhjentää maitopullon silmät ummessa, röyhtäisee ja pääsee jatkamaan uniaan pinniksessä. En jaksa lähteä viemään tuttipulloja yläkertaan vaan kiskon peiton korville ja toivon ettei ennen aamua ole kovin montaa herätystä.
Klo 6.10 Emppu kitisee taas. Nostan pudonneen tutin takaisin pikkumiehen suuhun ja annan unirätin käteen. Tämän enempää hyssyttelyä ei onneksi vaadita, Emppu pistää silmät kiinni ja nukahtaa.
Klo 7.15 Empun pinnasängystä alkaa kuulua pirteää jokeltelua.
Huomenta maailma, täältä tulee Eemeli!
Toivotan hyvät huomenet hyväntuuliselle pojalle ja menen käymään vessassa. Napsautan samalla illalla täyttämäni pyykkikoneen päälle. Päästän koiran takapihalle aamupissalle ja otan poikien vaatteet ja vaipat valmiiksi esille. Leksa nukkuu edelleen, joten nostan vain Empun meidän sängylle vaipan ja vaatteiden vaihtoon.
Unikeko ♥
Leksa heräilee, kun olen saanut Empun puettua ja pääsee vuorostaan vaipan- ja vaatteidenvaihtoon. Pojat saavat höpötellä keskenään sängyllä sen aikaa, että äiskäkin kaivelee kaapista vaatteet päällensä. Otan vauvan kumpaankin kainaloon ja kiivetään yläkertaan. Pojat hetkeksi lattialle, koiralle ruokaa ja yölliset maitopullot tiskikoneeseen.
Klo 8.00 Laitan Empun sitteriin katsomaan kakkosen lastenohjelmia. Leksalle lämmitän maitopullon ja istun sohvalle syöttämään pikkumiestä. Leksa syö taas reippaasti koko pullollisen, ja Emppu pääsee vuorostaan aamumaidolle. Syönnin jälkeen nostan pojat lattialle peittojen päälle ja syön itse kupillisen mysliä + jogurttia samalla kun leikitän poikia.
Klo 9.15 Poikien jokeltelu muuttuu väsyneeksi kitinäksi. Hajusta päätellen molemmilla on vaipassa muutakin kuin pissaa, joten ennen aamutorkkuja on vuorossa pesut ja vaipanvaihdot.
Nostan väsyneet leikkijät sittereihin, sammuttelen hieman valoja ja laitan torkkupeitot poikasten päälle. Kauaa ei ukkoja tarvitse sittereissä keinutella ennen kuin uni voittaa.
Klo 10.30 Pojat heräävät aamutorkuilta ja ilmoittavat olevansa nälkäisiä. Lounaaksi on kasvissosetta ja maitoa. Lämmitän soseen mikrossa ja täytän maitopullot valmiiksi jääkaappiin odottamaan.
Syötän pojat sittereihin, kipollinen sosetta hujahtaa pieniin massuihin alta aikayksikön. Sen jälkeen lämmitän maitopullot ja syötän ensin Empun ja sitten Leksan. Empun massuun ei paljon maitoa enää mahdukaan, Leksa sen sijaan kiskoo napaansa koko 120 ml:n annoksen.
Syönnin jälkeen vaihdan vaipat molemmille. Pojat saavat taas viihtyä keskenään lattialla hetken, puen itselleni ulkovaatteet päälle ja tulen sitten pukemaan pojat. Mummon neulomat villapuvut alle ja fleecehaalarit päälle, lisäksi kypärämyssyt, villasukat ja lapaset.
12.00 Koko konkkaronkka on lähtövalmiina, pojat vaunuihin, koira hihnaan ja ulos.
Tehdään suht pitkä lenkki, tulomatkalla poiketaan kaupassa hakemassa mehua äiskälle ja soseita pojille. Muistetaan myös tipauttaa joulukortit postilaatikkoon, useampana päivänä ovat unohtuneet vaunujen tavarakoriin...
13.00 Tullaan takaisin kotiin, laitan itkuhälyttimen toiseen vaunukoppaan ja jätän pojat ulkokuistille jatkamaan päiväuniaan. Käyn kylppärissä ripustamassa pyykit kuivumaan ja kellahdan sitten yläkerran makkarin vuodesohvalle torkkumaan.
15.30 Itkuhälytin kertoo, että vaunuissa ollaan hereillä. Kiskon vaunut eteiseen ja pojat hiljenevät. Ilmeisesti naapuritalon leikkipaikalta kuulunut meteli sai heräämään, nyt molemmista vaunukopista kuuluu vain tasainen tuhina.
Annan tuhisijoiden jatkaa vielä uniaan, tyhjennän tiskikoneen ja laitan maitopullot valmiiksi odottamaan poikien heräämistä.
16.00 Leksa herää. Riisun ulkovaatteet pois, lämmitän maidon ja otan pienen miehen sohvalle syliin syömään. Syönnin jälkeen höpötellään hetki sohvalla ihan kahdestaan, Leksalla riittää juttua.
Eemelin kopasta alkaa kuulua ähinää, joten laitan Leksan sitteriin ja haen Empun vuorostaan ruokailemaan. Kun molemmat pojat on ruokittu vaihdan vaipat ja asetutaan taas lattialle peittojen päälle leikkimään ja seurustelemaan. Sivusilmällä katson telkkarista Sydämen asialla ja Emmerdalea.
18.30 Pojat alkavat taas olla hieman väsyneen oloisia. Leksa nukahtaakin melkein heti sitteriinsä, Emppu kiukuttelee hetken, mutta nukahtaa kun saa torkkupeiton ja unirätin.
Poikien nukkuessa laittelen valmiiksi iltavellipullot ja maitopullot yösyötölle ja seuraavalle aamulle.
19.15 Äitiii! Nälkäää!!! Lämmitän mikrossa 1,5 desiä maitoa ja sotken sen Muksun kaurapuurojauheeseen. Sekaan puoli purkillista vadelma-ruusunmarjasosetta.
Poikien mielestä ihan superhyvää, olo on kuin lintuemolla kun kaksi nälkäistä poikasta odottaa suu ammollaan puurolusikkaa. Puurokuppi tyhjenee ja siirrän pojat sittereistä lattialle. Jutellaan ja leikitään, pojat nauraa räkättävät kun äiti päristelee ja kutittaa kyljistä.
21.00 Vien pojat ja lämmitetyt vellipullot alakertaan. Koira pääsee takapihalle iltapissille. Käytän poitsut kylppärissä käsien ja naaman pesulla. Vaihdetaan vaipat ja puetaan yöpuvut päälle. Otan molemmat pojat syliini imetystyynyn päälle syömään iltavellin.
21.30 Vellit on syöty, röyhtäytän pojat ja nostan omiin sänkyihinsä. Istun itse meidän sängyn reunalla, selailen kännykällä facebookia ja luen blogeja. Välillä laitan pojille tutteja takaisin suuhun, tarvittaessa silittelen ja rauhoittelen.
22.00 Ukkelit unten mailla. Molemmista sängyistä kuuluu rauhallinen tuhina, joten lähden yläkertaan iltapalalle. Koiran kanssa katsotaan vielä hetki telkkaria ennen kuin ruvetaan itsekin nukkumaan.
torstai 12. joulukuuta 2013
Neuvolassa
Tänään napsahti pikku-ukoille 5 kk mittariin, ja sopivasti osui neuvolakäynti samalle päivälle.
Lahjakkaasti nukuttiin pommiinkin, olin unohtanut laittaa kännykkään herätyksen. Yleensä meillä kyllä tuo Eemeli-merkkinen herätyskello aloittaa jokeltelun tarkasti klo 7.15, mutta tänä aamuna sekin oli epäkunnossa... Herättiin siis vasta kasilta ja aika rivakkaan tahtiin piti aamuhommat hoidella. Vaipanvaihto, päivävaatteet koko porukalle, pojille pullolliset maitoa, ulkovaatteet päälle, ukot vaunuihin ja menoksi.
Loppujen lopuksi oltiin sit kuitenkin ihan hyvissä ajoin liikkeellä ja kerittiin pyörähtää S-marketissa ostamassa suklaarasia meidän ihanalle neuvolatätille.
Neuvolassa Emppu pääsi ekana tutkailtavaksi, Leksan laitoin sitteriin odottamaan vuoroaan. Mittailtiin, punnittiin ja katottiin vähän miten mahallaan olo, päänkannattelu yms sujuu. Emppu sai tehosteet pneumokokki- ja viitosrokotteista ja itki pikkuisen. Aika nopsaan kuitenkin rauhoittui, kun otin kainaloiden alta kiinni ja hyppyytin ja jutustelin.
Leksalle samat tutkimukset ja rokotukset reisiin. Leksaa itketti vähän enemmän, tosin alkoi olla jo nälkää ja väsymystäkin ilmassa. Ei onneksi kuitenkaan samanlaista huutoraivaria saanut kuin 3 kk neuvolassa, se kuului varmaan kilometrien päähän...
Juteltiin vielä hetki poikien kehityksestä, syömisistä ja nukkumisista ja vähän minunkin jaksamisesta. Sit vaan pojille haalarit päälle ja vaunuihin rauhoittumaan.
Pojat ottikin pienet nokoset ulkona ennen kuin heräsivät syömään. Sosetta upposi taas purkillinen kahteen pekkaan ja lisäksi 120 ml maitoa päälle kummallekin. Nyt ne nukkuu päikkäreitä pihalla, saa nähdä nostaako rokotteet kuumetta illalla. Laitoin kyllä jo supot molemmille, viimeksi rokotusten jälkeen kipeytyivät ne pistokohdat aika nopeasti.
Tässä vielä mitat ja neuvolatätin kommentit pojista (suluissa 4 kk mitat):
EEMELI
Paino: 7165 g (6820 g)
Pituus: 64,1 cm (61 cm)
Päänympärys: 43 cm (42,5 cm)
"Puhelias hymypoika. Ääniä kokeilet ja veljen kanssa vuorovaikutusjutut kehittymässä. Siisti iho. Kasvu ja kehitys ikätasoista. Käännyt molempiin suuntiin. Öisin nukut hyvin, syöt kerran."
LEO
Paino: 6840 g (6470 g)
Pituus: 64,5 cm (61,6 cm)
Päänympärys: 43 cm (42 cm)
"Seurallinen hymypoika. Kasvu ja kehitys ikätasoista. Puhelias ja vuorovaikutusta paljon. Käännyt molempiin suuntiin, jäntevä poika. Öisin syöt kerran, päivällä yhdet pitkät päiväunet."
Lahjakkaasti nukuttiin pommiinkin, olin unohtanut laittaa kännykkään herätyksen. Yleensä meillä kyllä tuo Eemeli-merkkinen herätyskello aloittaa jokeltelun tarkasti klo 7.15, mutta tänä aamuna sekin oli epäkunnossa... Herättiin siis vasta kasilta ja aika rivakkaan tahtiin piti aamuhommat hoidella. Vaipanvaihto, päivävaatteet koko porukalle, pojille pullolliset maitoa, ulkovaatteet päälle, ukot vaunuihin ja menoksi.
Loppujen lopuksi oltiin sit kuitenkin ihan hyvissä ajoin liikkeellä ja kerittiin pyörähtää S-marketissa ostamassa suklaarasia meidän ihanalle neuvolatätille.
Neuvolassa Emppu pääsi ekana tutkailtavaksi, Leksan laitoin sitteriin odottamaan vuoroaan. Mittailtiin, punnittiin ja katottiin vähän miten mahallaan olo, päänkannattelu yms sujuu. Emppu sai tehosteet pneumokokki- ja viitosrokotteista ja itki pikkuisen. Aika nopsaan kuitenkin rauhoittui, kun otin kainaloiden alta kiinni ja hyppyytin ja jutustelin.
Leksalle samat tutkimukset ja rokotukset reisiin. Leksaa itketti vähän enemmän, tosin alkoi olla jo nälkää ja väsymystäkin ilmassa. Ei onneksi kuitenkaan samanlaista huutoraivaria saanut kuin 3 kk neuvolassa, se kuului varmaan kilometrien päähän...
Juteltiin vielä hetki poikien kehityksestä, syömisistä ja nukkumisista ja vähän minunkin jaksamisesta. Sit vaan pojille haalarit päälle ja vaunuihin rauhoittumaan.
Pojat ottikin pienet nokoset ulkona ennen kuin heräsivät syömään. Sosetta upposi taas purkillinen kahteen pekkaan ja lisäksi 120 ml maitoa päälle kummallekin. Nyt ne nukkuu päikkäreitä pihalla, saa nähdä nostaako rokotteet kuumetta illalla. Laitoin kyllä jo supot molemmille, viimeksi rokotusten jälkeen kipeytyivät ne pistokohdat aika nopeasti.
Tässä vielä mitat ja neuvolatätin kommentit pojista (suluissa 4 kk mitat):
EEMELI
Paino: 7165 g (6820 g)
Pituus: 64,1 cm (61 cm)
Päänympärys: 43 cm (42,5 cm)
"Puhelias hymypoika. Ääniä kokeilet ja veljen kanssa vuorovaikutusjutut kehittymässä. Siisti iho. Kasvu ja kehitys ikätasoista. Käännyt molempiin suuntiin. Öisin nukut hyvin, syöt kerran."
LEO
Paino: 6840 g (6470 g)
Pituus: 64,5 cm (61,6 cm)
Päänympärys: 43 cm (42 cm)
"Seurallinen hymypoika. Kasvu ja kehitys ikätasoista. Puhelias ja vuorovaikutusta paljon. Käännyt molempiin suuntiin, jäntevä poika. Öisin syöt kerran, päivällä yhdet pitkät päiväunet."
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Haaste
Sain tämän haasteen sekä Pieni suuri perhe-blogin Karoliinalta että Vekaroiden valtakunnan Venlalta. Kiitos vaan molemmille ensimmäisestä blogihaasteestani :)
Koska Karoliina ehti heittämään haasteensa ensimmäisenä, vastaan hänen kysymyksiinsä. Venlan haasteesta poimin tuon 11 asiaa itsestä kohdan. Mutta en kyllä keksi ketään haastettavaa, kaikki mun lukulistalla olijat on vissiin tuon haasteen jo saaneet. Lisään vaikka haasteet jälkikäteen jos keksin jonkun jota ei vielä ole haastettu...?
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 5 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Itsestä kerrottua:
1. Olen syntynyt Kuopiossa ja asun siellä tälläkin hetkellä, mutta olen ehtinyt asua myös Espoossa, Siilinjärvellä ja Kiuruvedellä.
2. Olen koulutukseltani hevosenhoitaja (maatalousalan perustutkinto), mutta äitiyslomalle jäin taksinvälittäjän hommista.
3. Minulla on synnytyksen jälkeinen masennus ja myös lääkitys siihen.
4. Olen tuntenut parhaan ystäväni 13 vuoden ajan. Olen hänen poikansa sylikummi ja hän on meidän Leksan sylikummi.
5. Inhoan salmiakkia ja kahvia.
6. Laulan tosi paljon pojilleni. Tosin vain silloin kun kukaan muu ei ole kuulemassa...
7. Olen suorastaan neuroottinen aikataulujen suhteen. En koskaan myöhästy mistään.
8. Ostan melkein kaikki lastenvaatteet kirpputoreilta.
9. Olin vielä pari muutama vuosi sitten sitä mieltä, etten hanki koskaan lapsia. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan...
10. Haaveilen isosta talosta maalla, hankkisin sinne ainakin kanoja ja lampaita.
11. Ennen poikien syntymää harrastin larppausta eli liveroolipelejä. Toivottavasti pääsen taas pelaamaan kunhan pikkumiehet vähän kasvavat.
Kysymykset minulle:
1. Jos saisit valita, niin kuka julkisuuden henkilö olisit yhden päivän?
- Joku ihan sikamaisen rikas. Vaikka Madonna. Viettäisin päivän shoppaillen ja irvistelisin paparazzeille.
2. Mikä on tämän päivän outfit(vaatetus)?
- Tällä hetkellä päällä on farkkulegginsit, ohut tunikamallinen paita ja sen päällä neule.
3.Joululahja toiveesi top 3?
- Uudet talvikengät
- Paljon kirjoja
- Rahaa
4. Onko teillä joku jouluperinne?
- Tää on meidän eka joulu perheenä eli ei. Toki molempien lapsuudenperheissä on omat perinteensä, mutta omia joulujuttuja meille ei vielä ole muodostunut.
5. Mottosi?
- Koskaan ei kannata potkaista piikkisikaa persauksille...
6. 1000€ puhtaana käteen, mitä ostat?
- Ostaisin nämä: Baby Jogger City Select ja niihin vielä tuon sisarusistuimen. Yli jäävällä rahalla vois ostaa vaikka vaatteita itelle ja pojille.
7. Missä olet 2 v. päästä?
- Toivoisin olevani edelleen poikien kanssa kotona, mutta todennäköisesti taloudellisen tilanteen takia oon töissä ja pojat päiväkodissa. Luultavasti asutaan tässä nykyisessä kämpässä.
8.Onko sinulla joku tv-sarja, joka on koukuttanut?
- Ei tällä hetkellä. Sydämen asialla-sarja tulee kyllä katsottua melkein joka kerta.
9. Onko kotonasi yleensä joku vempele päällä melkein koko ajan (tv, radio, pesukone)?
- Telkkari. Aamuisin lastenohjelmia ja illalla sit tapellaan isi-ihmisen kanssa kaukosäätimestä.
10. Mikä on vallitsevin luonteenpiirteesi?
- Tällä hetkellä varmaan äidillisyys. Mut jos sitä ei lasketa niin sitten itsepäisyys.
11. Lupaus vuodelle 2014- Lupaan tehdä kaikkeni sen eteen, että mun pojilla olis turvallinen ja hyvä olla ja että he tuntisivat olevansa rakastettuja.
tiistai 10. joulukuuta 2013
Elämäni aakkoset
Aika monessa blogissa on viime aikoina näkynyt näitä Elämäni aakkoset -postauksia, joten ajattelinpa minäkin kantaa korteni kekoon :)
Yllättävän hankalaa muuten, osaan kirjaimista ei meinaa keksiä mitään ja osaan vois laittaa vaikka kuinka monta juttua.
A Appelsiinituoremehu. Mielellään tuorepuristettu. Salainen paheeni, tätä menee viikossa useampi litra. Mun iho varmaan muuttuu kohta keltaiseksi...
B Blogit. Sekä muiden blogien lukeminen, että tämän oman kirjoittaminen. Loistavaa ajanvietettä, pelastivat monta tylsää hetkeä loppuraskauden vuodelepojakson aikana.
C Öööö....
D Daim. Välillä iskee ihan hirveä himo, lempparisuklaata.
E Emppu. Äitin isompi pikkumies, sylikärpänen, räkättirastas ja tuleva talk show-juontaja. Jotain ihan uskomattoman rakasta ja ihanaa, mun esikoinen ♥
F Facebook. Myönnän olevani aika koukussa naamakirjaan.
G Geminit. Kaksosuus. Asia joka oli mulle aika lailla vieras siihen asti kunnes ultrassa näin meidän vauvan kahtena. Nykyisin oon jo vähän viisaampi.
H Hevoset. Aloitin ratsastuksen syksyllä 1990 eikä rakkaus näihin isoihin kavioeläimiin oo vuosien saatossa vähentynyt. Nyt vaan pitäis jostain kaivaa aikaa tähän harrastukseen. Satulassa istuessa unohtuu niin pienet kuin vähän isommatkin murheet.
I Iskä. Mun iskä nyt vaan sattuu olemaan maailman paras isä. Nih.
J Mun kummipoika J. Huipputyyppi, söpö ja muutenkin ihana.
K Koirat. Vaikka aina välillä tuntuu siltä, että helpommankin lemmikin ois voinut hankkia niin en silti pystyis elämään koirattomassa kodissa. Mun oman neiti 4-veen lisäksi rakkaisiin karvakuonoihin kuuluvat mun äidin kaksi koirulia.
L Leksa. Äitin pienempi pikkumies, hymypoika, aurinko. Rakastan ihan äärettömän paljon. Mun kuopus ♥
M Mummo. Äidinäiti. Supermummo. Mummo on mun idoli.
N Nakkikeitto. Kuorellisista nakeista. Lempiruoka (joo oon outo...)
O Oma koti. Kotini on linnani. Oon melkoinen kotihiiri, varsinkin nyt poikien syntymän jälkeen.
P Mun armas aviomies P. Välillä kyllä tekis mieli taputella sitä paistinpannulla, mutta on se silti rakas.
Q No tähän ei kyllä keksi mitään...
R Ruoanlaitto. Mä tykkään laittaa ruokaa ja leipoa ja oon mielestäni jopa kohtalaisen hyvä kokki. Nykyisellään vaan on valitettavan vähän aikaa keittiössä pyörimiseen.
S Sisarukset. Mun ikiomat pikkusisko ja pikkuveli.
T Tuttipullot. Näitä piti alkuun olla paljon, nykyään selvitään jo vähän vähemmällä kalustolla.
U Ulkoilu. Lenkkeily, sienestys, pihahommat jne. Tuun hulluksi ja pää meinaa räjähtää jos joudun olemaan useamman päivän sisällä.
V Vaunut. Easywalker Duo 2012. Autottoman äidin pelastus. Vauvat vaunuihin ja menoksi.
W Wuhuu...?
X Onko olemassa X:llä alkavia suomenkielen sanoja?
Y Ystävät. Jokaisella pitäis olla ainakin yksi sellainen ihminen, joka tietää sinusta kaiken ja siitä huolimatta pitää sinusta. Mulla onneksi on.
Z Tää on kans vaikee. Kun en zumbaa.
Å Joo ei.
Ä Äiti. Mulla on maailman paras äiti, toivottavasti osaisin ite olla pojilleni yhtä hyvä.
Ö Örrööö...
Yllättävän hankalaa muuten, osaan kirjaimista ei meinaa keksiä mitään ja osaan vois laittaa vaikka kuinka monta juttua.
A Appelsiinituoremehu. Mielellään tuorepuristettu. Salainen paheeni, tätä menee viikossa useampi litra. Mun iho varmaan muuttuu kohta keltaiseksi...
B Blogit. Sekä muiden blogien lukeminen, että tämän oman kirjoittaminen. Loistavaa ajanvietettä, pelastivat monta tylsää hetkeä loppuraskauden vuodelepojakson aikana.
C Öööö....
D Daim. Välillä iskee ihan hirveä himo, lempparisuklaata.
E Emppu. Äitin isompi pikkumies, sylikärpänen, räkättirastas ja tuleva talk show-juontaja. Jotain ihan uskomattoman rakasta ja ihanaa, mun esikoinen ♥
F Facebook. Myönnän olevani aika koukussa naamakirjaan.
G Geminit. Kaksosuus. Asia joka oli mulle aika lailla vieras siihen asti kunnes ultrassa näin meidän vauvan kahtena. Nykyisin oon jo vähän viisaampi.
H Hevoset. Aloitin ratsastuksen syksyllä 1990 eikä rakkaus näihin isoihin kavioeläimiin oo vuosien saatossa vähentynyt. Nyt vaan pitäis jostain kaivaa aikaa tähän harrastukseen. Satulassa istuessa unohtuu niin pienet kuin vähän isommatkin murheet.
I Iskä. Mun iskä nyt vaan sattuu olemaan maailman paras isä. Nih.
J Mun kummipoika J. Huipputyyppi, söpö ja muutenkin ihana.
K Koirat. Vaikka aina välillä tuntuu siltä, että helpommankin lemmikin ois voinut hankkia niin en silti pystyis elämään koirattomassa kodissa. Mun oman neiti 4-veen lisäksi rakkaisiin karvakuonoihin kuuluvat mun äidin kaksi koirulia.
L Leksa. Äitin pienempi pikkumies, hymypoika, aurinko. Rakastan ihan äärettömän paljon. Mun kuopus ♥
M Mummo. Äidinäiti. Supermummo. Mummo on mun idoli.
N Nakkikeitto. Kuorellisista nakeista. Lempiruoka (joo oon outo...)
O Oma koti. Kotini on linnani. Oon melkoinen kotihiiri, varsinkin nyt poikien syntymän jälkeen.
P Mun armas aviomies P. Välillä kyllä tekis mieli taputella sitä paistinpannulla, mutta on se silti rakas.
Q No tähän ei kyllä keksi mitään...
R Ruoanlaitto. Mä tykkään laittaa ruokaa ja leipoa ja oon mielestäni jopa kohtalaisen hyvä kokki. Nykyisellään vaan on valitettavan vähän aikaa keittiössä pyörimiseen.
S Sisarukset. Mun ikiomat pikkusisko ja pikkuveli.
T Tuttipullot. Näitä piti alkuun olla paljon, nykyään selvitään jo vähän vähemmällä kalustolla.
U Ulkoilu. Lenkkeily, sienestys, pihahommat jne. Tuun hulluksi ja pää meinaa räjähtää jos joudun olemaan useamman päivän sisällä.
V Vaunut. Easywalker Duo 2012. Autottoman äidin pelastus. Vauvat vaunuihin ja menoksi.
W Wuhuu...?
X Onko olemassa X:llä alkavia suomenkielen sanoja?
Y Ystävät. Jokaisella pitäis olla ainakin yksi sellainen ihminen, joka tietää sinusta kaiken ja siitä huolimatta pitää sinusta. Mulla onneksi on.
Z Tää on kans vaikee. Kun en zumbaa.
Å Joo ei.
Ä Äiti. Mulla on maailman paras äiti, toivottavasti osaisin ite olla pojilleni yhtä hyvä.
Ö Örrööö...
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Synnytyskertomus
Rauhallinen hetki kotona. Pojat nukkuu ulkona vaunuissa, koira mun jaloissa ja mies lähti kaverinsa luona käymään. Aattelin siis naputella tänne synnytyskertomuksen, sopivasti osui aamulla tuo KYSiltä saatu paperiversio käteen kun etin koiran rokotustodistusta.
___________________________________________________________
Päivä oli siis perjantai 12.7.2013. Mulle oli alustavasti varattu käynnistysaika, mutta käskivät vielä soittaa aamulla synnärille ja varmistaa asia. Jos olis ollut ruuhkaa saleissa niin mun käynnistys olis siirtynyt viikonlopun yli maanantaille. Onneksi ruuhkaa ei ollut ja puhelimeen vastannut kätilö sanoi että klo 9 jälkeen voidaan tulla.
Mies tuli hakemaan minut kotoa (oli lähtenyt aamulla normaalisti töihin kun ei tiedetty vielä päästäänkö synnyttämään) ja ajettiin KYSille. Vastaanotossa ottivat neuvolakortin ja sit päästiinkin suoraan synnytyssaliin. Kätilö laittoi sydänkäyräanturit paikoilleen ja lääkäri tuli kattomaan ultralla, onko pojat pysyneet päät alaspäin (olihan ne).
Klo 10.30 mulle laitettiin kanyyli kämmenselkään ja siihen antibioottiliuos tippumaan. Äitipolilla otettiin pari viikkoa aiemmin bakteerinäytteet ja positiivisen streptokokkinäytteen vuoksi tuli tuo antibioottitippa. Ilman sitä on vissiin riskinä, että bakteeri tarttuu vauvoihin ponnistusvaiheessa.
Tipan laiton jälkeen oli vihdoin vuorossa kalvojen puhkaisu A-vauvalta. Lääkäri vähän ronkki jalkovälissä ja sit alkoikin lorista lapsivettä. Kalvojen puhkaisusta meni melkein tunti ennen kuin supistuksia alkoi tulla. Alkuun vaan vähän nipisteli, mutta aika pian ne muuttuivat kivuliaksi. Sain lämpöpussit selkää ja vatsaa vasten ja ne helpottivatkin kipuja hetkeksi. Könysin sängystä kiikkutuoliin ja kiikkutuolista sänkyyn, mutta ei ollut oikein hyvä olla missään. Kovin paljoa en pystynyt liikkumaan kun oli se antibioottikanyyli kädessä ja kaksi sydänäänianturia + supistusanturi vatsalla.
Klo 13 maissa mulle laitettiin kanyyli toiseenkin kämmenselkään ja siihen oksitosiiniliuos tippumaan. Sain myös ilokaasumaskin ja hengittelin sen kautta aina supistuksen tullessa. Kivut alkoi olla jo aika helvetilliset, tuntui kuin koko kroppaa olis rusennettu jossain puristimessa. Miehelle manasin aina supistusten välissä, etten enää ikinä rupea tähän hommaan...
Kahden aikaan olin jo ihan naatti. Lisäksi ilokaasu pisti pään niin totaalisen sekaisin, etten jaksanut enää edes puhua. Kätilön kanssa keskusteltiin epiduraalista, tai siis kätilö selitti ja minä yritin ölistä oikeissa kohdissa jokseenkin ymmärrettävästi.
Klo 15 oli vuoronvaihto ja saatiin uusi kätilö. Ja vihdoin klo 15.30 tuli päivystävältä lääkäriltä lupa epiduraaliin, anestesialääkäri tuli samantien laittamaan sen mulle. Kolmannella pistolla pumppu saatiin paikoilleen ja olo alkoi helpottaa melkein saman tien. Supistukset tuntui edelleen, mutta se tunne ei ollut enää terävää kipua vaan enemmänkin paineentunnetta häpyluussa.
Sain jopa vähän nukuttua, muuten sitten vaan makoilin sängyllä ja hengittelin supistusten läpi.
Lääkäri kävi yhdessä vaiheessa laittamassa A-vauvalle sydänääniä mittaavan spiraalin päälakeen kiinni. Eivät kuulemma tahtoneet saada molempien sydänääniä kuuluviin noilla normiantureilla, koska pojat olivat niin lähekkäin kohdussa.
Puoli kymmenen aikaan illalla alkoi tuntua siltä, että on pakko ponnistaa. Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja yllättäen se olikin jo täysin auki. Sain luvan ponnistaa kevyesti aina supistuksen tullessa, edelleen kuitenkin kyljellään maaten.
Ei mene kuin puolisen tuntia ja A-vauvan päälaki näkyy aina kun ponnistan kevyesti. Saliin tulee synnytyslääkäri ja kolme avustavaa kätilöä meidän oman kätilön lisäksi. Minut avustetaan puoli-istuvaan asentoon ja saan ruveta ponnistamaan ihan kunnolla. Olin tosi väsynyt jo tässä vaiheessa ja tuntui etten mitenkään jaksa ponnistaa maailmaan kahta vauvaa. Loppujen lopuksi kaikki kävi kuitenkin tosi nopeasti. A-vauva tuli maailmaan klo 22.04, ja samantien meni B:n lapsivesi. B tulikin maailmaan suunnilleen kolmella ponnistuksella klo 22.07.
A-vauvaa en saanut edes nähdä synnytyssalissa, hänellä oli lyhyen napanuoran takia sydänäänet laskeneet ponnistusvaiheessa 70:n ja hänet vietiin ensin elvytettäväksi ja sen jälkeen vauvateholle. Lastenlääkäri tuli onneksi aika pian kertomaan, että kaikki on hyvin, en ehtinyt hirveästi edes säikähtää. B:n sain samantien ihokontaktiin ja hieman myöhemmin mies pääsi pesemään ja pukemaan pojan. Saatiin tietää myös poikien strategiset mitat: A 2250 g ja 47 cm, B 2440 g ja 46 cm. Päänympärykset oli muistaakseni noin 33 cm molemmilla.
Minkäänlaisia repeämiä mulle ei tullut eli siltä osin helppo synnytys. Sain B-pojan rinnalle pesun ja pukemisen jälkeen ja hän imikin topakasti molemmista rinnoista. Kävin pesulla ja sain vihdoin ruokaa. Minuahan pidettiin sektiovalmiudessa koko synnytyksen ajan, toisin sanoen en saanut syödä mitään ja juomistakin annettiin vain pieniä määriä.
Synnytysosastolta tuli hoitaja hakemaan B-vauvan, me mentiin miehen kanssa vauvateholle katsomaan pikku-A:ta. Mies joutui kärräämään minut pyörätuolilla, olin aika heikossa hapessa ja verenpaineet alhaalla. Pikkuinen A-poika oli kyllä kaikkine letkuineen ja hengitysmaskeineen niin surkea näky, että itku pääsi tältä äiskältä. Hoitaja kuitenkin vakuutti, että pojalla on kaikki kunnossa, oli vaan rankan syntymän jäljiltä vielä voimaton ja tarvitsi lämmittelyä ja apua hengittämiseen.
Siliteltiin pikkumiestä jonkun aikaa ja sit mies vei minut synnytysosastolle. Sain B-vauvan sänkyni viereen ja pääsin viimein nukkumaan.
A-poika oli teholla sunnuntai-iltaan asti, silloin saatiin hänetkin vierihoitoon. Sairaalasta kotiuduttiin seuraavana keskiviikkona ja siitäpä se arki sitten alkoi...
Emppu ja Leksa kahden vuorokauden iässä ♥
___________________________________________________________
Päivä oli siis perjantai 12.7.2013. Mulle oli alustavasti varattu käynnistysaika, mutta käskivät vielä soittaa aamulla synnärille ja varmistaa asia. Jos olis ollut ruuhkaa saleissa niin mun käynnistys olis siirtynyt viikonlopun yli maanantaille. Onneksi ruuhkaa ei ollut ja puhelimeen vastannut kätilö sanoi että klo 9 jälkeen voidaan tulla.
Mies tuli hakemaan minut kotoa (oli lähtenyt aamulla normaalisti töihin kun ei tiedetty vielä päästäänkö synnyttämään) ja ajettiin KYSille. Vastaanotossa ottivat neuvolakortin ja sit päästiinkin suoraan synnytyssaliin. Kätilö laittoi sydänkäyräanturit paikoilleen ja lääkäri tuli kattomaan ultralla, onko pojat pysyneet päät alaspäin (olihan ne).
Klo 10.30 mulle laitettiin kanyyli kämmenselkään ja siihen antibioottiliuos tippumaan. Äitipolilla otettiin pari viikkoa aiemmin bakteerinäytteet ja positiivisen streptokokkinäytteen vuoksi tuli tuo antibioottitippa. Ilman sitä on vissiin riskinä, että bakteeri tarttuu vauvoihin ponnistusvaiheessa.
Tipan laiton jälkeen oli vihdoin vuorossa kalvojen puhkaisu A-vauvalta. Lääkäri vähän ronkki jalkovälissä ja sit alkoikin lorista lapsivettä. Kalvojen puhkaisusta meni melkein tunti ennen kuin supistuksia alkoi tulla. Alkuun vaan vähän nipisteli, mutta aika pian ne muuttuivat kivuliaksi. Sain lämpöpussit selkää ja vatsaa vasten ja ne helpottivatkin kipuja hetkeksi. Könysin sängystä kiikkutuoliin ja kiikkutuolista sänkyyn, mutta ei ollut oikein hyvä olla missään. Kovin paljoa en pystynyt liikkumaan kun oli se antibioottikanyyli kädessä ja kaksi sydänäänianturia + supistusanturi vatsalla.
Klo 13 maissa mulle laitettiin kanyyli toiseenkin kämmenselkään ja siihen oksitosiiniliuos tippumaan. Sain myös ilokaasumaskin ja hengittelin sen kautta aina supistuksen tullessa. Kivut alkoi olla jo aika helvetilliset, tuntui kuin koko kroppaa olis rusennettu jossain puristimessa. Miehelle manasin aina supistusten välissä, etten enää ikinä rupea tähän hommaan...
Kahden aikaan olin jo ihan naatti. Lisäksi ilokaasu pisti pään niin totaalisen sekaisin, etten jaksanut enää edes puhua. Kätilön kanssa keskusteltiin epiduraalista, tai siis kätilö selitti ja minä yritin ölistä oikeissa kohdissa jokseenkin ymmärrettävästi.
Klo 15 oli vuoronvaihto ja saatiin uusi kätilö. Ja vihdoin klo 15.30 tuli päivystävältä lääkäriltä lupa epiduraaliin, anestesialääkäri tuli samantien laittamaan sen mulle. Kolmannella pistolla pumppu saatiin paikoilleen ja olo alkoi helpottaa melkein saman tien. Supistukset tuntui edelleen, mutta se tunne ei ollut enää terävää kipua vaan enemmänkin paineentunnetta häpyluussa.
Sain jopa vähän nukuttua, muuten sitten vaan makoilin sängyllä ja hengittelin supistusten läpi.
Lääkäri kävi yhdessä vaiheessa laittamassa A-vauvalle sydänääniä mittaavan spiraalin päälakeen kiinni. Eivät kuulemma tahtoneet saada molempien sydänääniä kuuluviin noilla normiantureilla, koska pojat olivat niin lähekkäin kohdussa.
Puoli kymmenen aikaan illalla alkoi tuntua siltä, että on pakko ponnistaa. Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja yllättäen se olikin jo täysin auki. Sain luvan ponnistaa kevyesti aina supistuksen tullessa, edelleen kuitenkin kyljellään maaten.
Ei mene kuin puolisen tuntia ja A-vauvan päälaki näkyy aina kun ponnistan kevyesti. Saliin tulee synnytyslääkäri ja kolme avustavaa kätilöä meidän oman kätilön lisäksi. Minut avustetaan puoli-istuvaan asentoon ja saan ruveta ponnistamaan ihan kunnolla. Olin tosi väsynyt jo tässä vaiheessa ja tuntui etten mitenkään jaksa ponnistaa maailmaan kahta vauvaa. Loppujen lopuksi kaikki kävi kuitenkin tosi nopeasti. A-vauva tuli maailmaan klo 22.04, ja samantien meni B:n lapsivesi. B tulikin maailmaan suunnilleen kolmella ponnistuksella klo 22.07.
A-vauvaa en saanut edes nähdä synnytyssalissa, hänellä oli lyhyen napanuoran takia sydänäänet laskeneet ponnistusvaiheessa 70:n ja hänet vietiin ensin elvytettäväksi ja sen jälkeen vauvateholle. Lastenlääkäri tuli onneksi aika pian kertomaan, että kaikki on hyvin, en ehtinyt hirveästi edes säikähtää. B:n sain samantien ihokontaktiin ja hieman myöhemmin mies pääsi pesemään ja pukemaan pojan. Saatiin tietää myös poikien strategiset mitat: A 2250 g ja 47 cm, B 2440 g ja 46 cm. Päänympärykset oli muistaakseni noin 33 cm molemmilla.
Minkäänlaisia repeämiä mulle ei tullut eli siltä osin helppo synnytys. Sain B-pojan rinnalle pesun ja pukemisen jälkeen ja hän imikin topakasti molemmista rinnoista. Kävin pesulla ja sain vihdoin ruokaa. Minuahan pidettiin sektiovalmiudessa koko synnytyksen ajan, toisin sanoen en saanut syödä mitään ja juomistakin annettiin vain pieniä määriä.
Synnytysosastolta tuli hoitaja hakemaan B-vauvan, me mentiin miehen kanssa vauvateholle katsomaan pikku-A:ta. Mies joutui kärräämään minut pyörätuolilla, olin aika heikossa hapessa ja verenpaineet alhaalla. Pikkuinen A-poika oli kyllä kaikkine letkuineen ja hengitysmaskeineen niin surkea näky, että itku pääsi tältä äiskältä. Hoitaja kuitenkin vakuutti, että pojalla on kaikki kunnossa, oli vaan rankan syntymän jäljiltä vielä voimaton ja tarvitsi lämmittelyä ja apua hengittämiseen.
Siliteltiin pikkumiestä jonkun aikaa ja sit mies vei minut synnytysosastolle. Sain B-vauvan sänkyni viereen ja pääsin viimein nukkumaan.
A-poika oli teholla sunnuntai-iltaan asti, silloin saatiin hänetkin vierihoitoon. Sairaalasta kotiuduttiin seuraavana keskiviikkona ja siitäpä se arki sitten alkoi...
lauantai 7. joulukuuta 2013
Alku
Tervehdys sinulle blogiini eksynyt!
Tämä blogi kertoo siitä, millainen mullistus on, kun kahdesta tulee kerralla neljä.
Olen siis kohta viisikuukautisten kaksospoikien, Empun ja Leksan, äiti. Taidankin aloittaa kertomalla siitä, miten meidän yhteinen taival alkoi.
Kaksosuutinen tuli todellakin yllätyksenä. Mulla ei ole suvussa yksiäkään kaksosia, joten kaksosraskauden mahdollisuus ei koskaan ollut edes käväissyt mielessä.
Kävin yksityisellä lääkäriasemalla varhaisultrassa raskausviikolla 7+jotain, ja silloin kuvaruudulla näkyi vain yksi pikkuruinen alkio ja sen sydämen syke. Niinpä sitten tammikuussa meinasin saada sydärin, kun ultraava lääkäri sanoi "Täällä olis pieni yllätys..." ja näytti ruutua jossa jumppaili kaksi mini-ihmistä.
Aika paljon tuli itkeskeltyä tuon uutisen jälkeen. Pelotti vauvojen puolesta, oman jaksamisen puolesta, taloudellisen tilanteen puolesta ja vähän kaikesta muustakin.
Pojat ovat hienosti ilmaistuna monokoriaalis-diamniaaliset geminit. Heillä siis oli yhteinen istukka ja omat sikiöpussit. Yhteisessä istukassa on riskinä TTTS eli Twin-to-twin transfusion syndrome, jolloin toinen kaksosista saa istukan kautta liikaa ravintoa ja toinen liian vähän. Lisäksi lapsiveden määrä jakautuu samalla tavalla epätasaisesti. Me onneksi vältyttiin tuolta, mutta kyllä se joka kerta ultrassa jännitti ovatko pikku-ukot kasvaneet tasaisesti ja onko molemmilla riittävästi lapsivettä. Noita äitipolilla tehtyjä ultria oli kyllä sen verran tiuhaan, ettei tarvinnut pitkiä aikoja elää jännityksessä. Raskauden loppupuolella kävin viikottain ultrassa, kyllä tuli KYSin äitiyspoliklinikka tutuksi...
Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla perjantaiaamuna 12.7.2013 (rv 37+0), ja pojat syntyivät saman päivän iltana. Teen synnytyksestä tässä lähipäivinä ihan oman postauksensa, joten ei siitä tässä tämän enempää.
Ensimmäiset pari kuukautta oli tosi rankkoja. Pojat ei ollut minkäänlaista vuorokausirytmiä ja keskenäänkin olivat ihan eri rytmissä. Välillä meni monta päivää niin, että jompikumpi oli aina hereillä, tää äiskä muistuttikin lähinnä zombia silloin.
Nyt on onneksi helpottanut. Öisin meillä syödään vain kerran, päivällä nukutaan pitkät päikkärit ja muutenkin syömiset ja nukkumiset tapahtuvat samaan aikaan.
Tervetuloa seuraamaan meidän elämää. Välillä tää on melkoista kaaosta ja kauhun tasapainoa, mutta eipähän tule aika pitkäksi.
Tämä blogi kertoo siitä, millainen mullistus on, kun kahdesta tulee kerralla neljä.
Olen siis kohta viisikuukautisten kaksospoikien, Empun ja Leksan, äiti. Taidankin aloittaa kertomalla siitä, miten meidän yhteinen taival alkoi.
Kaksosuutinen tuli todellakin yllätyksenä. Mulla ei ole suvussa yksiäkään kaksosia, joten kaksosraskauden mahdollisuus ei koskaan ollut edes käväissyt mielessä.
Kävin yksityisellä lääkäriasemalla varhaisultrassa raskausviikolla 7+jotain, ja silloin kuvaruudulla näkyi vain yksi pikkuruinen alkio ja sen sydämen syke. Niinpä sitten tammikuussa meinasin saada sydärin, kun ultraava lääkäri sanoi "Täällä olis pieni yllätys..." ja näytti ruutua jossa jumppaili kaksi mini-ihmistä.
Aika paljon tuli itkeskeltyä tuon uutisen jälkeen. Pelotti vauvojen puolesta, oman jaksamisen puolesta, taloudellisen tilanteen puolesta ja vähän kaikesta muustakin.
Pojat ovat hienosti ilmaistuna monokoriaalis-diamniaaliset geminit. Heillä siis oli yhteinen istukka ja omat sikiöpussit. Yhteisessä istukassa on riskinä TTTS eli Twin-to-twin transfusion syndrome, jolloin toinen kaksosista saa istukan kautta liikaa ravintoa ja toinen liian vähän. Lisäksi lapsiveden määrä jakautuu samalla tavalla epätasaisesti. Me onneksi vältyttiin tuolta, mutta kyllä se joka kerta ultrassa jännitti ovatko pikku-ukot kasvaneet tasaisesti ja onko molemmilla riittävästi lapsivettä. Noita äitipolilla tehtyjä ultria oli kyllä sen verran tiuhaan, ettei tarvinnut pitkiä aikoja elää jännityksessä. Raskauden loppupuolella kävin viikottain ultrassa, kyllä tuli KYSin äitiyspoliklinikka tutuksi...
Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla perjantaiaamuna 12.7.2013 (rv 37+0), ja pojat syntyivät saman päivän iltana. Teen synnytyksestä tässä lähipäivinä ihan oman postauksensa, joten ei siitä tässä tämän enempää.
Ensimmäiset pari kuukautta oli tosi rankkoja. Pojat ei ollut minkäänlaista vuorokausirytmiä ja keskenäänkin olivat ihan eri rytmissä. Välillä meni monta päivää niin, että jompikumpi oli aina hereillä, tää äiskä muistuttikin lähinnä zombia silloin.
Nyt on onneksi helpottanut. Öisin meillä syödään vain kerran, päivällä nukutaan pitkät päikkärit ja muutenkin syömiset ja nukkumiset tapahtuvat samaan aikaan.
Tervetuloa seuraamaan meidän elämää. Välillä tää on melkoista kaaosta ja kauhun tasapainoa, mutta eipähän tule aika pitkäksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)