Tämä blogi kertoo siitä, millainen mullistus on, kun kahdesta tulee kerralla neljä.
Olen siis kohta viisikuukautisten kaksospoikien, Empun ja Leksan, äiti. Taidankin aloittaa kertomalla siitä, miten meidän yhteinen taival alkoi.
Kaksosuutinen tuli todellakin yllätyksenä. Mulla ei ole suvussa yksiäkään kaksosia, joten kaksosraskauden mahdollisuus ei koskaan ollut edes käväissyt mielessä.
Kävin yksityisellä lääkäriasemalla varhaisultrassa raskausviikolla 7+jotain, ja silloin kuvaruudulla näkyi vain yksi pikkuruinen alkio ja sen sydämen syke. Niinpä sitten tammikuussa meinasin saada sydärin, kun ultraava lääkäri sanoi "Täällä olis pieni yllätys..." ja näytti ruutua jossa jumppaili kaksi mini-ihmistä.
Aika paljon tuli itkeskeltyä tuon uutisen jälkeen. Pelotti vauvojen puolesta, oman jaksamisen puolesta, taloudellisen tilanteen puolesta ja vähän kaikesta muustakin.
Pojat ovat hienosti ilmaistuna monokoriaalis-diamniaaliset geminit. Heillä siis oli yhteinen istukka ja omat sikiöpussit. Yhteisessä istukassa on riskinä TTTS eli Twin-to-twin transfusion syndrome, jolloin toinen kaksosista saa istukan kautta liikaa ravintoa ja toinen liian vähän. Lisäksi lapsiveden määrä jakautuu samalla tavalla epätasaisesti. Me onneksi vältyttiin tuolta, mutta kyllä se joka kerta ultrassa jännitti ovatko pikku-ukot kasvaneet tasaisesti ja onko molemmilla riittävästi lapsivettä. Noita äitipolilla tehtyjä ultria oli kyllä sen verran tiuhaan, ettei tarvinnut pitkiä aikoja elää jännityksessä. Raskauden loppupuolella kävin viikottain ultrassa, kyllä tuli KYSin äitiyspoliklinikka tutuksi...
Synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla perjantaiaamuna 12.7.2013 (rv 37+0), ja pojat syntyivät saman päivän iltana. Teen synnytyksestä tässä lähipäivinä ihan oman postauksensa, joten ei siitä tässä tämän enempää.
Ensimmäiset pari kuukautta oli tosi rankkoja. Pojat ei ollut minkäänlaista vuorokausirytmiä ja keskenäänkin olivat ihan eri rytmissä. Välillä meni monta päivää niin, että jompikumpi oli aina hereillä, tää äiskä muistuttikin lähinnä zombia silloin.
Nyt on onneksi helpottanut. Öisin meillä syödään vain kerran, päivällä nukutaan pitkät päikkärit ja muutenkin syömiset ja nukkumiset tapahtuvat samaan aikaan.
Tervetuloa seuraamaan meidän elämää. Välillä tää on melkoista kaaosta ja kauhun tasapainoa, mutta eipähän tule aika pitkäksi.
Ei oo kuin päivän ikäero Mimillä ja teijän vauveleilla. :) Jään seuraamaan! <3
VastaaPoistaVoi miten ihanat pojat :)! Meillä jouluaattona kolme kuukautta täyttävät identtiset tytöt :) Mono-di oli myös meidän raskaus..
VastaaPoistaIhania poikia! :) Jään seurailemaan teitä. Käy ihmeessä kurkkaamassa vauva hömppää sisältävää blogiani :) Se on vasta aluillaan, mutta uudet lukijat ovat tervetulleita.
VastaaPoistahttp://tiitutiiakatriina.blogspot.fi/