 |
| Äidin rakkaat aikavarkaat ♥ |
No entäs sitten? Itepähän oon lapseni hankkinut, sellaista se äitinä olo on, moni yh ei oo saanut tuotakaan vähää omaa aikaa ja niin edelleen. Vaan kun en ole yh. Tähän perheeseen kuuluu (kaikista ongelmista huolimatta) edelleen myös isäihminen. Kuitenkin minä olen viikon jokaisena päivänä se, joka syöttää, pukee, vaihtaa vaipat, nukuttaa ja leikittää. Isäihminen osallistuu iltavellin syöttämiseen ja kylvettämiseen, välillä tosin hoidan nuokin puuhat yksin.
Eikä siinä tavallaan ole mitään ongelmaa, mulla on tosi kiltit pojat ja toimiva systeemi jolla saan hommat pyöriteltyä ilman että sen paremmin äiti kuin pojatkaan huutaisivat kurkku suorana. Minä en tarvitse miestä avuksi lastenhoitoon, mutta kuuluisko sen osallistua siitä huolimatta? Joo, tiedän että mies käy töissä ja mun työ on tällä hetkellä täällä kotona lasten kanssa oleminen. Kuitenkin tuntuu vähän epäreilulta, että miehen työvuoro on kahdeksan tuntia päivässä maanantaista perjantaihin, ja mulla taas kellon ympäri seitsemänä päivänä viikossa.
En todellakaan haikaile mihinkään ryyppyreissuille enkä viikonloppulomille, mulla on maailman ihanimmat pienet pojat ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Siitäkin huolimatta olis kiva vaikka kerran viikossa saada pari kolme tuntia omaa aikaa. Käydä lenkillä, shoppailemassa, kampaajalla yms. Tai ihan vaan sulkeutua makuuhuoneeseen, nukkua tai lukea hyvää kirjaa. Olla hetki omassa rauhassa ilman että kukaan haluaa multa yhtä mitään.
Kyllähän tuo mies pyydettäessä poikia vahtii, jotenkin vaan on ruvennut jyrsimään se, että aina pitää erikseen pyytää. Ja silloinkin se vahtiminen on turhan usein sitä, että pojat kärisee tylsistyneinä sittereissä ja iskä pelaa pleikkaria / katsoo telkkaria / surffaa netissä. Yritä siinä sitten shoppailla rauhassa tai rentoutua kampaajan tuolissa, kun omatunto sanoo että teet sen lastesi kustannuksella. Onko se sisäänrakennettu ominaisuus kaikissa miehissä, vai onko olemassa sellaisiakin yksilöitä, jotka ihan oma-aloitteisesti ottavat jälkikasvun hoitaakseen (ja ihan oikeasti kans hoitavat niitä) jotta äiti pääsee touhuamaan omia juttujaan? Oliko mulla alun alkaenkin liian ruusunpunaiset kuvitelmat, kun ajattelin miten hoidellaan vauvoja yhdessä ja kumpikin saa myös omaa aikaa?
Ongelman ei pitäis olla siinä, etteikö mies osais tai pärjäis noiden pikkumiehien kanssa. Ihan sujuvasti se hoiteli niitä alkutalvesta, kun ite viruin sängynpohjalla myyräkuumeen kourissa. Jostain syystä meillä aina vaan (tästä asiasta on siis keskusteltu miehen kanssa jokusen kerran) hommat luisuu takaisin siihen, että lastenhoito on yksinomaan mun vastuulla, ja mies osallistuu silloin kun ehtiijaksaaviitsii.
Kai mun tarviis taas kerran nostaa kissa pöydälle tän asian tiimoilta, toisaalta tuntuu kurjalle napista aina samasta aiheesta. Ikuisuuskysymys kaiketi. Turhauttavaa, mutta kaipa minä opin elämään asian kanssa. Ainakin niin pitkään, kun pojille riittää pelkkä äidin seura...
Mitä mieltä te lukijat olette? Nillitänkö aiheesta vai aiheetta? Ja minkä verran teillä isät osallistuu lastenhoitoon?
Voi :( Meillä mies osallistuu ihan kiitettävästi kyllä tyttöjen hoitoon, en oikeastaan voi valittaa. (tai no ehkä valitan silti...) Meilläkin sitä omaa aikaa saa vaan pyytämällä erikseen, en minäkään ole käynyt oikeastaan missään tyttöjen syntymän jälkeen. Pari kertaa kavereiden kanssa ulkona. Salilla yritin alkaa käymään, mutta tuntuu olevan taas niin vaikeaa löytää aika kun mies ehtisi katsoa lapsia. Ja silloin kun katsoo, on se meilläkin sitteri-telkkari touhua. Ehkä se on miehiin rakennettu juttu :/
VastaaPoistaMutta kyllä tuo auttaa aina syöttämisessä, nukuttamisessa ja muussa kun on kotona. En kyllä anna edes vaihtoehtoa. Kotityöt jäänyt mulle, tyttöjä katson 24/7. Pää alkaa hajota, kyllä jokainen tarvitsee ihan oikeasti sitä omaa aikaa! Ihan aiheesta mielestäni kyllä nillität, ne lapset on samalla lailla miehen kun sunkin. Toki, ymmärrän myös sen pointin että kun käy töissä on työn jälkeen väsynyt ja haluaisi levätä. Mutta samoin me äidit ollaan koko päivä töissä, meidän työt on vaan täällä kotona! Ja ne jatkuu vuorokauden ympäri....
Voihan miehet :/ Mulle on moni sanonut, että miehillä se vanhemman rooliin kasvaminen vie kauemmin kuin naisilla. Tässä on kuitenkin jo kohta 7 kk odotettu sitä kasvamista...
PoistaTosin miehen kunniaksi on kyllä sanottava, että se hoitaa meillä imuroinnin ja lumityöt / ruohonleikkuun meidän talonmiesvuoroilla. Olisin takuulla jo lähtenyt lätkimään jos kaikki kotityötkin ois mun vastuulla.
VOi miehet :( Mä en kyllä tiiä kumpi ois raskaampaa, katella vierestä kun toinen juoksee ja tekee minkä ehtii saamatta itse samaa, vai olla vaan yksin :/ Potki vähän sitä pyllylle ja paulata hänet maanpinnalle :)
VastaaPoistaAika usein tuntuu siltä, että helpompi ois olla ihan oikeasti yksin poikien kanssa. Nykyisellään aika paljon stressaa tuon "paremman puoliskon" käytös.
PoistaLöytyisköhän jostain sellainen Supernanny, joka kouluttaa myös aikuisia miehiä, mun taidot rajoittuu selkeästi vain lapsiin ja lemmikkieläimiin :D
ah tsemppiä!! Monesti miehet ei vain tajua ja aattelevat että äiti sen tekee kuiteski paremmin... Ois varmaan palaverin paikka! Sano suoraan miltä tuntuu... 50% kuuluis kuiteskin sille toiselle osapuolelle =)
VastaaPoistaNiin minunkin mielestä :) Ja varsinkin kun noita pieniä miehiä tuli tuplana niin hommaa olis kyllä molemmille.
PoistaKirjoittamasi kuulostaa kumman tutulta. Esikoisen vauva vuoden jälkeen olin todella kypsä koko parisuhteeseen ja touhuun kotona. Pakenin arkea töihin pojan ollessa 1,5 v. Pojan kasvaessa tilanne on helpottunut ja nyt mies ottaa pojan mielellään puuhailemaan kanssaan. Ehkä miesten vain on helpompi olla isompien lasten kanssa? Nyt kun odotan kaksosia mies on ottanut oma-aloitteisesti todella paljon vastuuta esikoisen hoidosta ja hyvä niin sillä tuon vajaa 3v uhmaikäisen ja 19 kg vesselin kanssa vääntäminen on aika hankalaa tämän ison mahan kanssa. Jännä nähdä mitä tapahtuu, kun kaksoset syntyy. Esikoisen vauva-aikana hoidin esim kaikki yöheräämiset yksin, mutta nyt voi olla ettei mies pääse niin helpolla. Rohkeasti vaan nostat asian esiin ja juttelet miehesi kanssa. Toivottavasti asiat ratkeavat. Voimia! -Timmutar
VastaaPoistaMeillä on ihan samanlainen mies kun teilläkin, oon tässä aika monta kertaa miettinyt kuinka paljon helpompaa ois yksin tai siis kaksin neidin kanssa. Mulla onneks pelastuksena maailman ihanimmat isovanhemmat jotka mielellään neitiä hoitavat niin äiti saa niitä oman ajan hetkiä :)
VastaaPoistaLöysin blogisi sattumalta ja lueskelin näitä postauksiasi jonkin verran. Vaikutat todella sitkeältä sissiltä ja superäidiltä! Toivottavasti oot saanut kaipaamaasi omaa aikaa. Mun mielestä sun ei todellakaan tarviis joutua miettimään, että sun pitää pyytää lasten isää hoitamaan. Kyllähän aikuisen miehen pitäisi haluta hoitaa lapsiaan ja hänenkin tajuta miettiä, että miten sinä jaksat! Anteeksi miehesi haukkuminen, mutta hän ei taida arvostaa sinua ja taitaa pitää sinua itsestäänselvyytenä. Kaikkea hyvää sulle ja suloisille pojillesi! Vaikutat kivalta ihmiseltä!
VastaaPoista