Kotiäitilook

Kun muut niin minäkin...


Normaalisti mun aamutoimiin kuuluu oman nassun osalta hampaiden pesu, hiusten harjaus, sipaus meikkipuuteria ja ripsiväriä. Aina ei jaksa meikata, voin painella menemään viikonkin ihan naturellina. Kuitenkin sitä kummasti piristyy kun hieman panostaa ulkonäköönsä, ei tarvii silmät kiinni ohittaa peilejä. Plus että mulla on tosi pienet silmät ja kalpea iho, ilman meikkiä näytän helposti väsyneeltä ja jotenkin kulahtaneelta.
Hiukset on mun tämänhetkinen murheenkryyni. Oon viimeksi ehtinyt kampaajalle elokuussa ennen poikien ristiäisiä. Ne on tällä hetkellä tosi raivostuttavan mittaiset; liian lyhyet jotta ne sais ponnarille ja kuitenkin niin pitkät että roikkuvat silmillä. Yleensä tuleekin vetäistyä joku hiuspanta päähän tai piilotettua tuo kuontalo huivin alle.
Vaatetus riippuu fiiliksestä, lämpötilasta, väsymyksen asteesta, tähtien asennosta ja milloin mistäkin. Harvemmin kuitenkaan farkkuja kotioloissa, koska enimmäkseen tulee vietettyä aikaa lattialla poikien viihdekeskuksena. Tavallisimmin hengailen kotona collegehousuissa ja hupparissa ja sinne sitten alle kelin mukaan joko lyhyt- tai pitkähihainen paita ja tarvittaessa legginsit.

Lenkille lähdössä

Tänään kaapista lähti päälle piiiiitkä valkoinen paita, äidiltä peritty villapaita vuodelta miekka ja kilpi ja mustat legginsit. Lenkin jälkeen kiskoin vielä nuo ihan järkyttävät, mutta silti maailman mukavimmat fleecepökät jalkaan leggareiden päälle.
En siis todellakaan ole mikään hotmama, mutta pääasia kai on että itse viihtyy. Enkä mä kyllä ennen lapsiakaan jaksanut kotipäivinä pahemmin ulkonäköön panostaa.
Ja vielä loppuun mainos: Tutipuu arpoo paketin, jossa on sekä pehmeää että kovaa sisältöä. Osallistumisaikaa on 31.1. saakka. Sinne siis. Hopihopi!



Myydään tyylitaju tarpeettomana...