Kaksi ryömivää vauvaa ja yksi äiti

Meillä on viime lauantaista lähtien asunut kaksi ryömivää vauvaa. Empun meno on vielä haparoivaa, herkästi menee edelleen pakki päälle. Epäilen tosin tuon pojan huiputtavan hölmöä äitiä ihan kuus nolla. Nimittäin heti kun silmä välttää jannu painaa kaasun pohjaan ja kiitää pikavauhtia johonkin kiellettyyn paikkaan tekemään koiruuksia.
Eilisaamu oli kuin suoraan jostain B-luokan komediasta. Leksa puklasi päälleen oikein kunnolla. Minä juoksen alakertaan hakemaan sille puhtaita vaatteita. Sen parin minuutin aikana Emppu on viipottanut koiran vesikupille ja kaatanut sen päälleen. Lennätän pojan pois vesilammikosta ja riisun märät vaatteet. Juoksen hakemaan työhuoneen kaapista kasan pyyhkeitä lattian kuivaamiseen.
Leksalla on edelleen pukluiset vaatteet ja nyt myös kakka vaipassa. Emppu kellii olohuoneen matolla pelkkä vaippa yllään. Totean, että vettä on mennyt myös arkkupakastimen alle. Hilaan pakastimen pois paikoiltaan ja kuivaan lattian.
Ovikello soi. Tarkistan, ettei poikien ulottuvilla ole lisää katastrofin aineksia ja menen sitten avaamaan oven. Jehovantodistajia, great. Leksa huutaa pää punaisena eteisen matolla ja Emppu säestää olohuoneesta. Koirakin innostuu haukkumaan. Niin ja se pakastinkin on edelleen keskellä lattiaa. Ovella seisova nuori nainen kysyy, olisiko minulla hetki aikaa keskustella taivasten valtakunnasta. Totean, että nyt en ehdi, mutta tulkaa uudestaan kymmenen vuoden päästä.
Ovi kiinni, Empulle kuivat vaatteet, Leksa pyllynpesulle ja vaatteiden vaihtoon. Hetkellinen rauha laskeutuu huusholliin. Tunnen olevani villakoiran ytimessä. Tätä on monikkoarki. Leksalta pääsee paukku ja Emppua naurattaa ihan kamalasti. Ihanan kamalaa kaksoselämää. Tuplasti työtä, tuplasti onnea. Pakastin odottaa edelleen siirtämistä.



Tasmanian Tuholaiset lähdössä ulos. Emppu-raukalla on taas prinsessavaatteet...